Aallon pohjalla

2009-12-30T01:31:00.000-08:00

Alan vähitellen käsittää mitä se äidinrakkaus on. Vaikka toi pentu olis kuin ärsyttävä tahansa niin ikävä sitä on kun on hetkenkin poissa. Ajatukset ei koskaan enää ole täysin jossain muussa asiassa, vaan aina myös muksussa. Uskomatonta miten vapaa onkaan ihminen, jolla ei ole lapsia. Mutta en ilman häntä enää haluaisikaan olla. Ihana kahle.

2009-11-15T04:40:00.001-08:00

Raskaus oli vaikea, synnytys täysin kliininen kehon kieltäydyttyä synnytyksestä, keisarinleikkaus aiheuttaa edelleen kipuja ja muuta kivaa. Imetys ei onnistunut ja vähäinen maidontulo lakkasi vajaa kaksi viikkoa synnytyksestä. Vauva on ihan suloinen, mitä nyt vatsavaivojaan kitisee. Mies valehteli jälleen ja ihan mitättömästä asiasta. Kertoi sitten vielä siihen päälle kuinka hänen velkaansa onkin viisi vuotta vielä maksettava sen yhden vuoden sijaan mitä luulin. Velkasummakin on vielä tuplat siihen mitä on tähän asti minulle uskotellut. Mun tulevaisuus tuntuu romahtavan päälle, olen unelmoinut omasta asunnosta niin kauan. Ja olisin sen jo yksin ostanutkin ellei miehen kanssa olisi sovittu, että ostetaan isompi asunto yhdessä sitten kun hänen velkansa on maksettu. Itkin viime yön ja tämän aamun. Sain tarpeekseni miehen jatkuvasta asiaankuulumattomien asioiden jankutuksesta ja hyökkäsin päälle. Vaadin täyshuoltajuutta.

Pyytäisi edes anteeksi, paskiainen.

2009-02-28T20:17:00.000-08:00

Kaksi punaista viivaa.

Olemme onnellisia :)

2008-09-01T10:26:00.000-07:00

Emmä tiedä, miksi teen mitä teen. Kai haluaisin sanoa sulle jotain, mutta en uskalla. Ihmettelen jo nyt, miksi edes vastaat minulle ja mietin kuinka kauan tätä kestää. Kai vaan tahtoisin jutella sun kanssa f2f, ihan jada jada niidä näidä. Ja kertoa sulle, kuin oot söpömpi kuin pussillinen nallekarkkeja.

2008-07-17T09:29:00.000-07:00

Ekaks.

Mä sain kesken leffan katselun ajatuksen. "Mä haluun naimisiin!"

Siis niinku minä. Joka koen vaikeaksi ajatuksen sitoutua vain yhteen mieheen loppuelämäkseni. Joka jo ihan pentuna oli varma, että menee naimisiin ainakin kahdesti. Naimisiin. Just joo.

Tokaks.

Suihkussa kysyin kasipallolta, että rakastaako M. minuu vielä. "Absolutely". Tulin tosi iloiseksi. Vaikka se on vaan muovinen pallo täynnä vettä.

I think I´m losing it. Järki on vähissä.

2008-06-30T06:29:00.000-07:00

Alan vähitellen tajuamaan mitä tarkoittaa se, että rakastaa toista ikuisesti. Se jää vainoamaan - ikuisesti. Miltä se sun tyyny tuoksuikaan?

2008-05-06T03:54:00.001-07:00

Shit happens, but that is life.

Ei nimekettä

2008-04-13T01:27:00.000-07:00

Eilisissä bileissä oli yksi ihana, suloinen tyttö. Se vaan oli.

Ei ole todellista

2007-11-08T07:46:00.001-08:00

Testasin geishapalloja, jotka ostin pari kolme vuotta sitten. Työnsin yhden pallon (halkaisija 1,5cm) sisääni ja sinnehän se katosi. Ei tuntunut missään kun oli tarpeeksi syvällä.

Miten sen saa pois?

Sisään mahtuu tasan yksi sormi, toinen sattuu jo liikaa. Kuusi senttimetriä pitkä etusormeni yltää juuri ja juuri koskettamaan palloon, mutta ei koukistumaan sen ympärille. Lantionpohjalihakseni ovat vahvat, mutta eivät ohjaa palloa ulos. Olen odotellut hetken, painovoimakaan ei auta XD

Kyykistyin jalat harallaan ja odottelin hetken, plopsahti se sieltä. Näinköhän uskaltaisin uudestaan? Ja mitähän hyötyä siitä olisi, jos en edes tunne sitä siellä. Vai oliskohan tarkoitus työntää noi molemmat kerralla.

Näin meillä tylsästä torstaista kofeiinin väärinkäyttöön.

2007-11-01T11:50:00.001-07:00

Nuuhkin tyynyäsi tänään ja pakkasin sen sulle mukaan. Meinasit unohtaa.

Muistan vielä miltä se tuoksuu.

Onko luonnotonta

2007-10-27T07:27:00.000-07:00

Kun nainen masturboi kolme kertaa yössä ja kerran pari päivälläkin eikä saa rauhaa? Tämän kuun ovulaatiokaan ei ole vielä ollut, luulisi sen vasta herättelevän hormonitoimintaa? Onko se lisääntymisvietti? Voiko se olla niin vahva? Onko se tämä ikä, yrittääkö vartaloni sanoa, että olisi aika hankkia lapsia? Miehen ihon ikävää on.

2007-10-24T06:14:00.000-07:00

Tänään seisoin suihkussa ja hieroin rintojani. Ne on ihanan pehmeät.

2007-10-17T06:03:00.000-07:00

Mulla on niin paha mieli siitä, ettei tässä suhteessa koskaan puhuttu ajoissa. Minä en puhunut ja sinä et olisi kuunnellut. Etkä kuunnellut.

Ja minä olen se paha.

2007-09-26T10:07:00.000-07:00

Hormonit hyökkäsivät täysillä. Neljättä päivää syön suklaajäätelöä, mielentilat vaihtelevat ja panettaa ihan älyttömästi. Pää räjähtää kohta. Eritän varmaan valtavia määriä feromoneja, koska miespuoliset työkaverit (ja muutkin mieskaverit) pervoilevat ja koskettelevat muka viattomasti. Eikä mua edes haittaa. Sehän on vain flirttiä. Ja nää on vain hormoneja.

Ja naiset on muuten karttaneet minuu täs pari kolme päivää, enkä o tajunnu miks.

2007-09-17T11:27:00.000-07:00

Kun ihminen sanoo toiselle, että voisi tehdä tämän puolesta melkein mitä vain, se "melkein" saattaa käsittää juurikin ne asiat mitä tämä toinen tahtoisi puolestaan tehtävän.

2007-09-10T03:14:00.001-07:00

VOI SAATANAN KUSIPÄÄ! Mulla on tarpeeksi huono fiilis jo muutenkin. Vitun idiootti.

2007-08-26T11:43:00.000-07:00

"Kilttinä vain kanssasi leikkisin, mutta mihin minä raitani jättäisin."

Tuo käy minuun vieläkin niin hyvin, niin hyvin!

2007-08-26T08:58:00.000-07:00

Hmm. Oma käsi on joskus niiin hyvä vaihtoehto.

yak

2007-07-24T01:14:00.000-07:00

Makuaistini toimii taas ajoittain. Kaikki maistuu iljettävälle. Ei hyvä muutos siis. Lisäksi vatsa on ihan liruna antibioottien takia, ja olen heikko kun en ole jaksanut edes syödä moneen päivään. Paino on tippunut. Jotain hyvää edes.

10:4x100

2007-07-22T12:53:00.000-07:00

Ennen sairastumistani huomasin etten saanut yksinkertaista päässälaskua suoritettua. Sain mieleeni lukuja, joita luulin oikeiksi vastauksiksi (joista yksi olikin oikea), mutta en osannut laskea sitä laskua. En löytänyt tietä ongelmasta ratkaisuun. I always know. Olen todella hyvä laskemaan päässäni. Tunsin itseni vain niin tyhmäksi ja avuttomaksi. Näin on käynyt ennenkin, mutta en muista sairastuinko joka kerta silloin. Entä jos olenkin tyhmentymässä, invalidisoitumassa ja elämäni olikin nyt tässä? Olen sairas ja huolin liian pienistä asioista.

2007-07-08T11:43:00.000-07:00

Olen ehkä löytämässä uuden harrastuksen. Se kiehtoo, viettelee. Vaatii harkintaa, ajatusta, tutkimista... Ehkä ehkä.

I´ve been so stupid for a long time

2007-06-30T05:43:00.000-07:00

Korvasin ruoan tupakoinnilla ja vóila, sehän alkaa toimia! Vatsa on jo litteämpi, kun ruoka ei turvota palloksi. En ole ollut yhtä nälkäinenkään kuin luulin, ja koska pomon kesälomansijaisuus ei ole yhtä raskasta kuin normaali työni, voin aloittaa aamuni ilman aamupalaa helposti. Kuinka nopeasti ihminen voi laihtua 10kg? tai 15. Mieluiten 20. 3,9kg (nesteitä) on lähtenyt, rasvanpalamista odotellessa... Silloin kun syön, otan kahvia, vettä, vihanneksia tai proteiinia (kananmunia, vähärasvaista kinkkua tai kalaa). On vähän sellainen olo, että jossain vaiheessa pää menee taas vähän tööt, mut pitää vaan muistaa, että mielialan heittelyt kuuluu asiaan. Light cokis on ihan törkeen hyvää taas ja leipä tuoksuu mahtavalle. Hajukin jo jolleensakin täyttää. Nam. Pakko liikkuakin vähän, ettei lihakset pala. Vitamiinini ja kivennäisaineeni syön edelleen.

Mussa on ainakin kolmasosa rasvaa.

2007-06-19T04:13:00.000-07:00

Olen kuin lintu, joka on otettu kiinni, pistetty häkkiin ja unohdettu iäksi.

Onko ihmisen ollakseen vahva, oltava myös helvetin itsekäs?

2007-05-19T13:06:00.000-07:00

Olen tullut siihen tulokseen, että sille on noussut kusi päähän ja ruoho

nevermind.

Miehen viisauksia/logiikkaa

2007-05-19T09:57:00.000-07:00

Minä: Mitä luulet, käviskö sellainen lamppu meidän sisustukseen?
Hän: Mihin sisustukseen, meillä ei ole ikinä ollut mitään sisustusta! Sie vaan haalit jostain huonekaluja ja maalaat ne. Kaikki on valkosta ja vaaleensinistä! Ne ei oo ees värejä!

Hän: Sulla on parta ja sun pitäis alkaa ajelemaan sitä.
Minä: Et oo tosissas.
Hän: Jos et vittu voi ottaa pientä kritiikkiä vastaan ni voi VITTU!

Mulla on pienen pieniä vaaleita ihokarvoja leuassa. Ne ei edes näy kuin ihan ihan läheltä.

Minä: Keitin perunoita ja tein jauhelihakastiketta. Tuu syömään :)
Hän: En haluu. Lähen kauppaan ostamaan kunnon ruokaa.

a) Olen koulutukseltani ravintolakokki. b) Mies tuli takaisin pitakebabin kanssa.

Mikä vittu sitä vaivaa?! Ei ole kertaakaan pyytänyt anteeksi, sanonut vain, että minun on pystyttävä ottamaan kritiikkiä vastaan "edes yhdestä pikku asiasta". Näin sanoo siis joka kerta.

En muista yhtään kehua, jonka Hän olisi sanonut minulle viime heinäkuun jälkeen.

Mitä vittua minä teen tässä paskasuhteessa?

2007-05-12T11:53:00.000-07:00

Kolmisen päivää sitten jouduin salilla tyytymään kuntopyörään, steppereiden ollessa vallatut. Pojin 33,5 minuuttia vittuuntuneena, koska kuntopyöräily on epämukavaa, tylsää ja tehotonta. Lisäksi sain takapuoleeni haavoja, jotka eivät ole vieläkään parantuneet. Kuntopyörät on perseestä.

2007-04-02T11:30:00.000-07:00

Syntymäkaupungissa maailma ahdisti niin, että keuhkoihin sattui. Päässä soi Nelly Furtadon Say It Right.

2007-02-20T13:33:00.000-08:00

Menin tänään kerrankin ajoissa nukkumaan, tähtäimessä kahdeksan tunnin yöunet. Mies tulee kotiin juuri nukahdettuani, känniääliöilee ja ottaa nokkiinsa kun en ole iloinen. Häipyy eikä vastaa puhelimeen eikä viesteihin (ei ole pitemmän päälle sen tapaista). Joten yöunet vaihtuivat itkukohtauksiin, suuttumiseen ja netin äärellä valvomiseen. Viestien lähettelyyn, soittelemiseen ja odottamiseen. Kiitti ihan vitusti. Oletko kunnossa? Hävititkö puhelimen?

Money money money

2007-02-07T12:46:00.000-08:00

Palkkaneuvottelut päätöksessä ja olen tyytyväinen. Sen lisäksi, että saan jo nyt parempaa palkkaa kuin pitäisi saada vielä seitsemään vuoteen, saan vastaavalisää melkein tuplat muihin verrattuna ja lisäksi pomo lupasi ostaa mulle kaksion Kampista, jota sit saisin vuokrata pilkkahintaan. Osastovastaavan paikkaa vilautettiin kanssa parin vuoden päästä, kun nykyinen jää eläkkeelle. Olen siis ollut töissä 10 kk ja 2 päivää. Syksyllä päätin tehdä itsestäni mahdollisimman korvaamattoman ja uskon, että tässä on tulos. :)

Huomenna exälle valokuvamalliksi, haluaa testata uutta studiotaan :)

Jännä juttu muuten

2007-01-08T02:52:00.000-08:00

Mulla ei riitä näppivoimat aukaisemaan suolakurkkupurkkia. Hassu juttu, että aina kun sormet kipeäksi väännettyäni pyydän apua Jumalaltani, purkki aukeaa saman tein. Näin on käynyt aina yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin olin liian varma purkin aukeamisesta jos vain lausun "taikasanat". Hassua hassua.

Muistoksi itselle

2007-01-03T01:09:00.000-08:00

Pieni flirtti perjantaina saa oloni hyväksi vielä tänään keskiviikkonakin. Ei oikeastaan pieni flirtti, mutta viaton. Väsyksissä shoppailin päivällä ja sitten yksille amarilloon. Kotopuolessa kun oltiin, olivat kamut heti houkuttelemassa jatkoopaikkoihin, joten vaihdoin uudet vaatteet päälle ja eikun menoks. Puolen yön jälkeen uv-valoissa, hyvässä humalassa törmäsin Teiniin ja Pojuun. Yllätys oli miellyttävä molemminpuolin, kun huomasin Teinin juttujen kehittyneen aikuisemmiksi. Poju oli iloinen myös, koska meillä oli kuulemma jäänyt juttu kesken viimeksi. Siis toukokuussa. Miten joku voi muistaa noin kauas?! Paitsi minä tietysti...

Ilta tanssittiin neljästään, minä, Teini, Poju ja neiti L. Ensimmäiset löysät vaatteeni puoleen vuoteen sekä matalapohjaiset kengät (toista kertaa ikinä tanssibaarissa) saivat oloni niin rennoksi, huolettomaksi ja hyväksi tanssijaksi ettei mitään rajaa. Tai sit se oli se viinamäärä minkä kumosin. Hiukseni olivat likaiset ja kahdella ponnarilla (kuten töissä) ja meikki oli puoliunessa hutaistu. Siitä huolimatta Teini oli enemmän innoissaan kuin koskaan. Suukotteli poskelle, tanssi ja huitoi ihailijoitaan kauemmas kuin kärpäsiä. Kun mulla oli asiaa niin kietoi kädet ympärille kuin kuullakseen paremmin.

Pojun kaksi tyttöserkkua pörräsi ympärillä, toisen yrittäessä välillä iskeä Teiniä, joka ei edes tajunnut. Muiden tyttöjen kanssa juteltuaan kertoi mulle aina, että "Vain kaveri", ihan kuin se minulle avoliitossa olevana kuuluisi tippaakaan. Mutta hauskaa se oli ;D Nauroin koko illan ihan kippurassa Lasten jutuille ja sille kuka saa kenetkin. Minä, joka en ole haku päällä, sain seurakseni kaksi komeinta miestä koko paikassa ja ärtsyt pikkutytöt ympärillä tuijottivat vihreinä. Pojun serkuille tarjosin myöhemmin breezerit (kuten vissiin aika monelle muullekin), koska olin saanut nauraa heille niin paljon. Tosin ei ne sitä tienneet, pikkuiset.

Kuulostan jotenkin ilkeältä, mutta ei se sitä ollut. Mulla oli NIIN hauskaa, ja halun tunteminen on niin harvinaista pitkissä parisuhteissani, että niin. Hyvältä tuntuu vieläkin.

Poju näytti iltaa myöten pahoittaneen mielensä. Teini kertoi sen johtuvan siitä etten tanssi sen kanssa tarpeeksi. Tanssin sitten (Teinin vilkuillessa koko ajan meitä). Poju kertoi ihastuneensa minuun. Kerroin olevani avoliitossa (sanoin siitä kyllä ainakin Teinille jo toisessa lauseessani alkuillasta), ja että toukokuussa en vielä ollut (olen ilkeä kääntäessäni veistä haavassa, mutta tässä tapauksessa sekin oli vain hauskaa. Mitä lienen juonut). Poju ei taida olla tietoinen Teinin ja miun puolentoista vuoden takaisesta seksisuhteestakaan. Voi näitä, poikia :)

Yöllä tulee vielä Teiniltä tekstaria, että "Poju on kova kilpailija ja niin on se avomiehesikin. Ei taida olla paljon mahiksia. Mutta sinuun voisi vaikka rakastua." Teinillä on aina ollut vähän kehno itsetunto. Toki avokkini menee aina kaiken yli, hän ei ole mikään kilpailija, hän on jo voittanut. Mutta Poju ei ole täysin minun tyyppiäni. Joku siinä pojassa hämää.

Onneks Teini lähetti vielä viestin, jossa paljastaa osan alkuperäistä itseään; "Toivottavasti nään unta että oisin saanu teidät molemmat sen kaveris kaa. Ois kyllä kiva kaks tuollasta naista :) oikee threesome. Märkiä unia aina kiva nähdä."

Aaaaw.

2006-11-28T02:15:00.000-08:00

Tunnen itseni Niin tyhmäksi. Ympärillä huomaa jatkuvasti olevan kauhean fiksuja ihmisiä, kun taas minä en saa yhtään niin hienoja ajatuksia aikaiseksi. Mun pitäis olla älykäs! Mun pitäis olla älykkäämpi kuin 99,6% suomalaisista! Ja silti, ei mitään niin fiksua tule ulos.

Eihän fiksuus ja älykkyys toki ole ihan samoja asioita, harmittaa vaan. En ole tippaakaan luova. Jos haluan ilahduttaa muita, teen sen niin kuin muut ovat ilahduttaneet minua. Eli matkin siis. Vaikka sitä ei kukaan muu huomaisikaan, niin minä Tiedän sen.

Ehkä vain tyhmistyn kun odotan itseltäni liikaa. Kuutisen vuotta on tuntunut siltä, että aina ennen olin paljon fiksumpi, älykkäämpi, luovempi. Enemmän elossakin.

Mitä ja miten paljon ne muut ajattelee? Paskat. Anna mulle edes ote elämästä!

WTF?

2006-11-06T10:58:00.000-08:00

Kuka käänsi radioni Iskelmäradiolle? Käykö meillä talonmiehen akkoja?

A Cuckoo´s Nest

2006-10-05T07:25:00.000-07:00

Hah. Googlettaessani oraalista fiksaatiota törmäsin Psykoterapia 3/2004 olleeseen psykiatrian erikoislääkärin Markku Siivolan artikkeliin depersonalisaatiosta:

"Todellisuudentunteen heikentyminen on tästä toisesta näkökulmastamme katsoen päinvastoin illusorisen todellisuudentunteen eli yhteisön tarjoaman todellisuuskäsityksen heikkenemistä. Lajillemme ominainen voimakas kiintymyssuhde, joka on niin yksilökehityksellisesti kuin evolutionäärisestikin eloonjäämistä turvaava voima,[10] pakottaa yksilöt vaarallisen yksinjäämisen ja kollektiiviin kuulumisen turvantarpeen väliseen kompromissinhakuun oman yksilöllisyytensä menetyksen uhallakin. Kulttuuri on näillä yksilökompromisseilla laimennettu lopputulos.

Kontrollin menetyksen pelko, yksi diagnostisista kriteereistä sekin, kertoo kontrollimekanismiemme riittämättömyydestä depersonalisaatiokokemuksen paljastaessa tajuntamme tuntemattomammaksi kuin olemme voineet kuvitella. Tuntemattomaan sisältyvä uhan mahdollisuus on aina laukaissut sekä yksilönsisäisiä että kollektiivisia epäluulon siivittämiä kontrollimekanismeja - jotka kuristavuudestaan huolimatta ovat evoluution varrella toisaalta parantaneet yhteisön biologisen henkiinjäämisen mahdollisuuksia.

Tunne unessa olemisesta syntyy, kun havaitsemme valvetodellisuutemme olevan jotain muuta kuin miltä se on aiemmin vaikuttanut. Sen aiheuttama tuska ilmentää vastahakoisuuttamme hyväksyä todellisuudeksi muuta kuin tuota valveunitilaa, jota yksilö nukkuu yhdessä muiden kanssa kulttuurinsa kollektiivisessa unessa."

Löydän itseni tuon häiriön perusteluista täysin. Toisaalta, löydän kyllä itseni melkein mistä vain, jos yritän ;D

"He sanoivat että minä olin hullu, ja minä sanoin että he olivat hulluja, ja piru vieköön, he äänestivät minut nurin!" (R.D.Laing).

Otsikko tähän

2006-10-05T07:01:00.000-07:00

Minulla täydellisyyden tavoittelu (miten niin tavoittelu, minä elän näin, en tavoittele) johtaa mm. siihen, että kaikkia uutuusruokia & -juomia on testattava. Kaikki kaapit on syötävä tyhjiksi aika ajoin (vaikka saan aina vaan lisää kivaa, ilmaista tavaraa. Ruoka valtaa koko ajan uusia kaappeja). Kaikki on syötävä tai suunnitelma ei toiminutkaan. Suunnitelma siitä, etten ota/osta turhaa vaan kaikki on käyttöä varten. Mitään ei heitetä pois (tai tulee surku vähäosaisia kohtaan, joilla olisi ollut poisheittämilleni käyttöä).

Vai onkohan mulla oraalinen fiksaatio?

MeNaisten tämänpäiväinenkin numero saa minut itkuiseksi. Koko rintasyöpäosan ajan olin kyyneleet silmissä. Pakkoko lukea jos tulee paha mieli? Pakko. Tilaan selkeästi liikaa lehtiä vaikka en niitä kerkiäisi lukemaan. Mikä on sitä Omaa Aikaa?

Lenkiltä

2006-10-05T04:14:00.000-07:00

Uusi ennätys toisen perään. Juoksin tänään 1h 22 min putkeen, lisäksi alkuverryttely ja loppujäähdyttely, ja lenkin kestoksi tuli 1h 32min. Lenkki kesti kuusi minuuttia vähemmän kuin viime viikolla, kun jätin viimeisenkin välikävelyn pois. Olen projektini tavoitteesta vain kahden minuutin päässä. Lisäksi pitäisi saada viimeisetkin kävely(hukka)minuutit pois, mutta se vaatisi lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäämistä tuon tietyn reitin lisäksi. Mikä ei siis innosta lainkaan.

Saavutan tavoitteeni liian nopeasti ja pelkään, että kyllästyn tälläkin kertaa joko hieman ennen tavoitettani tai heti sen jälkeen. Mitäs sitten? Vielä olis jotain seitsemän kuukautta, että koukuttuisin tähän lajiini uudelleen. Aloittaisikohan taas uinnin?

Muistoja, ajatuksia

2006-09-20T00:28:00.000-07:00

Aamulla herätessäni aloitin rukouksen kuten joka aamu melkein kaksikymmentä vuotta. Nukahdin kesken, kuten käy aika usein. Unessa puhuin Jumalan kanssa. Nuoren miehen hahmoisena hän kertoi minulle 3-4 huomiota elämästäni, joita en ole koskaan ajatellut, mutta jotka tajusin heti aivan tosiksi. Olen niin hämmentynyt, etten uskalla puhua tästä kenellekään. Olen ennenkin nähnyt todelta tuntuvia unia ja luultavasti/mahdollisesti se oli vain alitajuntani, joka puhui, mutta silti... Outo olo.

Haluaisin muistaa viime syksyn ja talven, kun isä iltaisin saattoi minut kävellen puolimatkaan, sillan Karsikon puoleiseen päätyyn. Käsittelimme kävellessämme ihmissuhteiden ja tunteiden synkempiä sävyjä; vaihtuvat maisemat antoivat tarvittaessa tekosyyn pitää taukoa keskustelusta. Vanhempieni ero on lähentänyt isän ja minun suhdetta varmaan yli 300%. Sillan alussa isä lähti kävelemään sivutietä pitkin takaisin kotiinsa ja hänen selkäänsä katsellessani kaikki tuntui niin lopulliselta. Kuin isä kävelisi pois tästä maailmasta. Minua itketti aina silloin ja nyt. Vaikka ei kai ole mitään syytäkään.

Saatan kärsiä masennuksesta. Voi hyvinkin olla. Ainakin mulla on sen oireet, eikä mitään mikä väittäisi vastaan.

Aurinko alkoi paistaa n. 4 minuuttia sen jälkeen kun tulin lenkiltä kotiin. Kerrankin onnistunut olo, kun sain vältettyä auringon ja sain juosta vesisateessa. Siis ihan oikeasti. En voi sietää aurinkoa.

Tää päivä on ollut ihan paska

2006-09-06T10:37:00.000-07:00

Kaikki menee aivan päin persettä ja kaikki paskaa. Järkyttävä alakulo, itkuisuus ja masennus. Tiedän, et tää johtuu mitä luultavimmin vain taas hormoneista. Näin käy aina menkkojen viimeisenä päivänä, mut ei tieto siitä auta tätä oloa yhtään. Kaikki menee rikki. Kissalle ei tullutkaan ruokaa, vaikka tilasin sitä. Monistaminen maksaa aivan perkeleellisesti postissa. Työpaikan toimistohenkilö ei ollut paikalla, vaikka olis ollut useempikin asia hoidettavana tänään. Dieetti meni reps. En jaksanut lenkkeillä, joten söin sokerihumalat ja nukahdin. Päiväunien jälkeen olen aina surullinen ja väsynyt. Syön lohturuoaksi nallemakaronia ja kanapataa, joka on yllättävän hyvää, mutta en ole piristynyt toistaiseksi yhtään.

Ai niin ja, lopetin uskomasta jumalaan tänään.

Feeling relaxed

2006-09-05T08:43:00.000-07:00

Vanhankaupunginselkä kierretty, 13 km kaikkine koukkauksineen. Juoksin 30, 20, 10 ja 6 minuutin pätkät. Välissä hengitys tasaantui n. minuutissa ja jalat normalisoituivat n. kahden minuutin päästä. Koko hommaan meni 1 h 52 min. Tästä on erittäin hyvä parantaa ;D

IPod maksettu ja Basshunterin huomenna julkaistava levy LOL saatava. Saatava.

:P

Basshunter, dumdum

2006-09-05T02:27:00.000-07:00

"Jag känner en bot. Hon heter Anna, Anna heter hon. Och hon kan banna, banna dig så hårt..." :D

Vuoden takaiset jutut kummittelevat edelleen. Sain valtionkonttorin päätöksen, jonka mukaan he eivät korvaa työansion menetyksiäni ja terveyskeskusmaksujani, koska entisen työnantajani vakuutusyhtiön kuuluisi hoitaa ne. Tähän mennessä olen tehnyt kolme puhelua (neuvoa-antavien sukulaisille suunnattujen puheluiden lisäksi) ja tiedossa on YHÄ EDELLEEN paperisotaa. Vuosi sittenhän hoidin paperisotaa reilu kolme viikkoa useita tunteja joka arkipäivä tämän asian tiimoilta. Uskomatonta. Miun pitäis olla tässä uhri ja edelleen joudun kärsimään. Tai no, lähinnä vituttaa.

Eilen kävin läpi koko tärkeiden papereiden kansioni (ei muuten ollut ohut) enkä löytänyt tuomiopaprua. Epäilen, että mulla edes olis sitä. Oikeudenkäynnin aikoihin viime marraskuussa olin kyllä niin sumussa, ettei olisi kumma, jos olisin sen hukannut, vaikka tavaroiden hävittäminen ei vaan yksinkertaisesti kuulu tapoihini.

Muuten alkaa jo helpottaa. Vaikka aurinko paistaa, olen hyvällä tuulella. Lenkkeilen niin paljon mieluummin vesisateessa kuin kuumassa, mut minkäs tuolle tekee. Juoksin eilen pitkästä aikaa pitkän lenkin. Sain lisäksi vaihdettua perjantain työvuoron, että pääsen Zen Cafén levyjulkkareihin aveciksi. Jei :D

Dimdidimd

2006-09-03T08:34:00.000-07:00

Torstaina kesken inventaarion meinasin pyörtyä. Kylmä hiki puski otsalle pahoinvoinnin yltyessä ja jalat täyttyivät maitohapolla. Lähdin kotiin. Seuraavana päivänä kerroin tekeväni vastaisuudessa vain 40 tunnin viikkoa (ainakin jonkin aikaa) sekä kerroin viime aikaiset vitutuksen aiheet pomolle. Toivotaan, että tepsii.

Jännä homma, että laihdutus ei kiinnostaisi tippaakaan. Harmi. Ennen nautin siitä itsekontrollin tunteesta niin, että kykenin vaikka kuinka karmiviin kuureihin. En enää. Pidän itsestäni liikaa. Harmi. Tai jotain.

Eilen koko päivä oli Basshunteria ja Boten Annaa. Ei valittamista.

Riks raks poks

2006-08-29T02:52:00.000-07:00

Selkäkipu ei mee pois. En voi hengittää, en liikkua. Keittiön ja olohuoneen välissä miehen tuoksu.

Päässä soi pitkin päivää koko ajan aina vaan

2006-08-25T05:58:00.000-07:00

"Ei kukaan muu, ei kukaan muu
oo kanssasi kauniimmin
ei kukaan muu, ei kukaan muu
oo mitä toivoisit"

Stella

2006-08-21T02:21:00.000-07:00

Sairasloma on pidetty, vatsa edelleen sekaisin penisilliinistä (kai). Olen alapäästäni muutenkin hemmetin kipeä, ja järkyttävän puutteessa. Poikaystävän tapainen on ollut pari päivää hyvin hellä ja ihana, mutta ei suostu harrastamaan seksiä kanssani. Väittää, ettei halua satuttaa minua, mutta veikkaan, että pelkää minun tartuttavan häneen jotain. En usko, että penisilliini tarttuu :( Toivon, että viikon päästä tilanne on jo parempi. Pari viikkoa ilman seksiä on kamalan järkyttävän pitkä aika.

En jaksa lähteä lenkille, väsymys on luultavasti enemmän henkistä kuin fyysistä. Olen kyllä nukkunut kiitettävän pitkiä yöunia, kiitos minulle omituisen aikaisen nukkumaanmenon. Rei Shimurat ovat kiinnostaneet enemmän. Otan siis lenkkeilyajatusten kanssa rauhallisesti, en edelleenkään halua pakottaa itseäni, koska siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Harmi kun hyvin alkanut lenkkeilyputki keskeytyi tuohon sairastumiseen. Kalorien laskemiset sotkeutuivat samoin myös, kun ainoa asia mikä sairaana maistui oli kallein kermajäätelö mitä kaupasta löysin.

Suht hyvällä mielellä olen töihin lähdössä. Hassua, koska olen kuitenkin viime ajat ollut niin varautunut töihin mennessäni. Siellä on asiat olleet aina ihan päin persettä kun olen aloittanut työni. Tänään toivottavasti kaikki on kuitenkin ok, aamuvuorolainen ja harjoittelija ovat toivon mukaan kerinneet tehdä kaiken mahdollisen iltavuoroni helpottamiseksi. Omalla harjoitteluajallani jouduimme keksimään vaikka kuinka paljon ylimääräistä työtä itsellemme, että saimme aikamme kulumaan. Olen niin nopea oppimaan ja tekemään, että tavalliset vuoron työt eivät kahdelle riittäneet.

Huomiseksi suunnittelin siivousta. Toissa iltana parvekkeen ovi oli hieman liian kauan auki. Lukulamppuni oli houkutellut sisälle ällöttävän määrän ötököitä. Seinä lampun vieressä, katto ja kaikki nurkat kuhisivat satoja ja tuhansia pörriäisiä. Ex tappoi niitä hiuslakallani. Lampun sammutettuani keskittyi ötököiden huomio tietokoneeni näyttöön, jota ex peiton uumenista käytti (ötökät pommittivat niin, että exän piti piiloutua vilttiin). Näyttö on edelleen ällöttävän raidallinen kuolleista ötököistä. Ikkunalaudat ja epäilemättä seinän vierustat ovat täynnä kuolleita öttiäisiä. Samoin seinä ja katto, johon ovat hiuslakalla liimatut. Yäk.

:hehkulamppu:

2006-08-18T15:05:00.000-07:00

Etsin suhdetta, jossa "kuherruskuukausi" jatkuu ikuisesti.

"Kaikki on kunnossa, kaikki..."

2006-08-18T01:53:00.000-07:00

"En mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa, epäilemättä
se on minä joka murenee
sullahan tietysti kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki on kunnossa
kaikki"
(Zen Café: Talo)

Tuo biisi soi jatkuvasti päässäni vuosi sitten Exästä erottuani ja se alkoi soida päässä tänä aamuna. Sama exä poistui tänäkin aamuna sängystäni.

Lääkkeet alkavat vaikuttaa, kurkku on jo lähes ehjä ja vatsa sekaisin. Palovamma käsivarressani on auki ja ällöttävän näköinen, joten peitin sen Isolla laastarilla. "Emmä tiedä mitä tapahtuu..." Huokaus.

Pihinää

2006-08-17T01:32:00.001-07:00

"- Ei o hammastahnaa!"
"- On se siellä peilikaapissa, et vaan osaa etsiä."
Mies etsii uudelleen "-Eikä oo!" ja lähtee töihin.

Ylösnoustuani löydän hammastahnan peilikaapista, meikkipussini alta. Joka paikassa on roskia, keittiö on muruinen, miehen puhtaita ja likaisia vaatteita on pöydällä ja lattialla. Limppapullo on avonaisen kirjani päällä ja tietokoneeni auki, vaikka vihaan turhaa sähkönkulutusta. Märkä pyyhe on miehen tavaroiden päällä tällä kertaa, mutta ei edelleenkään siellä missä pitäisi.

Miksi palaan aina yhteen tuon saman kanssa? Suhde tuntuu olevan täynnä ongelmia aina. Harvoin olen ollut onnellinen. Silti aina "harharetkiltämme" palaamme toistemme syliin. Olemmeko vain riippuvaisia? Yksinäisiä? Onko tämä toinen vain varalla? Onko tässä ollut rakkautta enää aikoihin? Onko mulla mitään tunnetta ja jos on niin mitä se on?

En jaksa näitä paskiaisia.

"Tavikset tahtovat tositeeveen, oman pesän ja pienen perheen..."

2006-08-16T03:55:00.000-07:00

Mikä musta tekee erilaisen? Tavis on yhdenlainen prototyyppi, eikä kukaan varmasti tunne olevansa sellainen. Minä toimin eri lailla kuin kaikki tuntemani ihmiset. Tilanteet, joihin näytän vain "ajautuvan" ja ratkaisuni niissä ovat poikkeukselliset muihin tuntemiini ihmisiin, vaikka eivät olekaan niin harvinaisia muuten. Olen ihan tuuliajolla, pihalla, koska maailman valtavuus ja monimuotoisuus (etenkin surun ja pahojen asioiden suhteen) pitävät minut jatkuvasti aivan ymmälläni. How can this happen?

Vaikka tekojeni jana seurailee aika lailla raamatun Älä Tee Näin -linjaa, olen aina halunnut olla vahvasti uskossa. Olen horjunut jo vuosia ja nyt olen enemmän reunalla kuin koskaan. Eihän sitä koskaan tiedä, jos mitään ei olekaan olemassa. Voin ajatella avaruutta ja meidän tarkoitustamme niin kauan, että vaivun pitkään ja syvään masennukseen, josta pystyn nousemaan vain ajoittain. Kun en vaan tajua! MIKSI?! Pennusta asti olen havainnut, että lähes kaikkeen löytyy looginen selitys. Etsin aina niin kauan, että löydän. Avaruuden suhteen suruni on valtava. Tunnen itseni kykenemättömäksi ja luuseriksi kun en löydä vastausta. Ei paljon auta se, ettei siihen (tiettävästi) ole löytänyt vastausta kukaan muukaan.

Nyt on niin, että tämä työnarkomaani, joka ei koskaan sairastu työpäivänä tai ainakaan ole sen takia pois töistä, on 39 asteen kuumeessa pahassa nielutulehduksessa kotona. Lääkäri sanoi sen mahdollisesti johtuvan siitä, että teen liikaa töitä (vain kuusi päivää viikossa, useaa erilaista vuoroa satunnaisessa järjestyksessä, yhdeksän päivän putkessa oltaisiin nytkin jos en olisi sairas). On mulla vapaapäiviä! Vapaani käytän lenkkeilyyn, lukemiseen ja ihmisten tapailuun, vaikka nämäkin asiat nykyään stressaavat. Kaikki elämässäni on niin tarkoituksenmukaista. Teen kaiken aikaa säästäen, montaa montaa asiaa yhtä aikaa.

Minua oksettaa.

Makasin toissapäivän sängyssä tekemättä mitään, koska en yksinkertaisesti kyennyt. Tylsin päivä ikinä?! Aika ei kulunut millään kun en saanut unta enää 14 tunnin sekavien yöunieni jälkeen. Löhöilen kyllä välillä, koska sen sanotaan olevan terveellistä, mutta tuo oli liikaa. Tein ruokaa ja keräsin pyykit odottamaan pyykkivuoroa. Kuume on taas nousussa, mutta olen päättänyt pestä 6-8 koneellista pyykkiä. That is me, and it cannot be changed.

Tein pitkästä aikaa oikeaa ruokaa. Yksinkertaista jääsalaattia perinteisellä ranskalaisella kastikkeella ja sieni-broileririsottoa. Ravintolakokin koulutuksestani huolimatta en ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Koulun jälkeen en ole viihtynyt omassakaan keittiössäni. Teen erittäin hyvää ruokaa, mutta jostain syystä tunnen suurta vastenmielisyyttä syödä tekemääni ruokaa. Ruoassani ei ole mitään vikaa, päinvastoin, perinteisistä ranskalaisista menetelmistä huolimatta/johtuen teen terveellistä ja maistuvaa ruokaa. Ainoa asia missä en keittiössäni ole onnistunut on pienien annosten tekeminen. Ruokaa tulee aina armeijalle, joten tuskin koskaan teen itselleni mitään voileipiä kummempaa. Onneksi lähipiirissäni on aina joku iso mies, jolle syöttää suurin osa ruoistani ;D

Isot miehet. Mulla ei ole pieniä miespuolisia kavereita. Etsin kai itselleni turvaa.

Tää risotto on mainiota, salaatti samaten. Desi menee ehkä molempia alas. Kurkku on turvonnut melkein umpeen.

Toivon, että näin kirjoittamalla ajatukseni ylös, löydän jossain vaiheessa sen mitä etsin/kaipaan. Mikä minusta tosiaan tekisi erilaisen? Ja mitä vittua oikein haluan?!