Minä: Mitä luulet, käviskö sellainen lamppu meidän sisustukseen?
Hän: Mihin sisustukseen, meillä ei ole ikinä ollut mitään sisustusta! Sie vaan haalit jostain huonekaluja ja maalaat ne. Kaikki on valkosta ja vaaleensinistä! Ne ei oo ees värejä!
Hän: Sulla on parta ja sun pitäis alkaa ajelemaan sitä.
Minä: Et oo tosissas.
Hän: Jos et vittu voi ottaa pientä kritiikkiä vastaan ni voi VITTU!
Mulla on pienen pieniä vaaleita ihokarvoja leuassa. Ne ei edes näy kuin ihan ihan läheltä.
Minä: Keitin perunoita ja tein jauhelihakastiketta. Tuu syömään :)
Hän: En haluu. Lähen kauppaan ostamaan kunnon ruokaa.
a) Olen koulutukseltani ravintolakokki. b) Mies tuli takaisin pitakebabin kanssa.
Mikä vittu sitä vaivaa?! Ei ole kertaakaan pyytänyt anteeksi, sanonut vain, että minun on pystyttävä ottamaan kritiikkiä vastaan "edes yhdestä pikku asiasta". Näin sanoo siis joka kerta.
En muista yhtään kehua, jonka Hän olisi sanonut minulle viime heinäkuun jälkeen.
Mitä vittua minä teen tässä paskasuhteessa?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
No huh.
Kuulostaa kyllä aikamoiselta sankarilta se miehes :(
Toivottavasti se siitä tokenee ja tajuaa edes millainen onnenpotku on saada nainen joka osaa laittaa ruokaa! Nimimerkillä "Koskaan en ole sanonut yhdellekään miehelle maagisia sanoja Tuu syömään, laitoin ruokaa"...
Tsemppiä!
Post a Comment