A Cuckoo´s Nest

Hah. Googlettaessani oraalista fiksaatiota törmäsin Psykoterapia 3/2004 olleeseen psykiatrian erikoislääkärin Markku Siivolan artikkeliin depersonalisaatiosta:

"Todellisuudentunteen heikentyminen on tästä toisesta näkökulmastamme katsoen päinvastoin illusorisen todellisuudentunteen eli yhteisön tarjoaman todellisuuskäsityksen heikkenemistä. Lajillemme ominainen voimakas kiintymyssuhde, joka on niin yksilökehityksellisesti kuin evolutionäärisestikin eloonjäämistä turvaava voima,[10] pakottaa yksilöt vaarallisen yksinjäämisen ja kollektiiviin kuulumisen turvantarpeen väliseen kompromissinhakuun oman yksilöllisyytensä menetyksen uhallakin. Kulttuuri on näillä yksilökompromisseilla laimennettu lopputulos.

Kontrollin menetyksen pelko, yksi diagnostisista kriteereistä sekin, kertoo kontrollimekanismiemme riittämättömyydestä depersonalisaatiokokemuksen paljastaessa tajuntamme tuntemattomammaksi kuin olemme voineet kuvitella. Tuntemattomaan sisältyvä uhan mahdollisuus on aina laukaissut sekä yksilönsisäisiä että kollektiivisia epäluulon siivittämiä kontrollimekanismeja - jotka kuristavuudestaan huolimatta ovat evoluution varrella toisaalta parantaneet yhteisön biologisen henkiinjäämisen mahdollisuuksia.

Tunne unessa olemisesta syntyy, kun havaitsemme valvetodellisuutemme olevan jotain muuta kuin miltä se on aiemmin vaikuttanut. Sen aiheuttama tuska ilmentää vastahakoisuuttamme hyväksyä todellisuudeksi muuta kuin tuota valveunitilaa, jota yksilö nukkuu yhdessä muiden kanssa kulttuurinsa kollektiivisessa unessa."

Löydän itseni tuon häiriön perusteluista täysin. Toisaalta, löydän kyllä itseni melkein mistä vain, jos yritän ;D

"He sanoivat että minä olin hullu, ja minä sanoin että he olivat hulluja, ja piru vieköön, he äänestivät minut nurin!" (R.D.Laing).

Otsikko tähän

Minulla täydellisyyden tavoittelu (miten niin tavoittelu, minä elän näin, en tavoittele) johtaa mm. siihen, että kaikkia uutuusruokia & -juomia on testattava. Kaikki kaapit on syötävä tyhjiksi aika ajoin (vaikka saan aina vaan lisää kivaa, ilmaista tavaraa. Ruoka valtaa koko ajan uusia kaappeja). Kaikki on syötävä tai suunnitelma ei toiminutkaan. Suunnitelma siitä, etten ota/osta turhaa vaan kaikki on käyttöä varten. Mitään ei heitetä pois (tai tulee surku vähäosaisia kohtaan, joilla olisi ollut poisheittämilleni käyttöä).

Vai onkohan mulla oraalinen fiksaatio?

MeNaisten tämänpäiväinenkin numero saa minut itkuiseksi. Koko rintasyöpäosan ajan olin kyyneleet silmissä. Pakkoko lukea jos tulee paha mieli? Pakko. Tilaan selkeästi liikaa lehtiä vaikka en niitä kerkiäisi lukemaan. Mikä on sitä Omaa Aikaa?

Lenkiltä

Uusi ennätys toisen perään. Juoksin tänään 1h 22 min putkeen, lisäksi alkuverryttely ja loppujäähdyttely, ja lenkin kestoksi tuli 1h 32min. Lenkki kesti kuusi minuuttia vähemmän kuin viime viikolla, kun jätin viimeisenkin välikävelyn pois. Olen projektini tavoitteesta vain kahden minuutin päässä. Lisäksi pitäisi saada viimeisetkin kävely(hukka)minuutit pois, mutta se vaatisi lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäämistä tuon tietyn reitin lisäksi. Mikä ei siis innosta lainkaan.

Saavutan tavoitteeni liian nopeasti ja pelkään, että kyllästyn tälläkin kertaa joko hieman ennen tavoitettani tai heti sen jälkeen. Mitäs sitten? Vielä olis jotain seitsemän kuukautta, että koukuttuisin tähän lajiini uudelleen. Aloittaisikohan taas uinnin?